Koulussa oli yllättävän kivaa, huomasin viihtyväni eikä tullut edes lapsia ikävä. Tai tuli vähän, jollakulla oli samanlainen kahvikuppi kuin pojallani on kaakaomukina ja sen näkeminen sai minut kaipaamaan lapsiani. Noin muuten kuitenkin viihdyin ihan hyvin ja aikuisopiskelijat olivat mukavia ja jotain jutun juurtakin löytyi, vaikka olen ihan selvästi nuorempi kuin ne kaikki muut.Tällä hetkellä olen keskittynyt suunnitteluprosessiin. Omana tapanani on ollut kysellä kankailta mielessäni mitä ne haluavat olla, sitten etsin sopivat kaavat tai piirrän jonkun vaatteen pohjalta. muokkaan ne kelvollisiksi suunnitelmiani varten ja sitten vain ompelen. Mielessäni on koko ajan kuva siitä miltä valmis vaate näyttää, mutta mitään konkreettisia suunnitelmia paperille en ole koskaan harrastanut. Tähän mennessä. Uutena asiana koulussa minulle tuli nyt sitten eteeni se, että pitäisi olla piirretty kuva ennenkuin alkaa tekemään.
Koulussa ensimmäisinä tehtävinä katselimme parit videot, luettiin muunmuassa muodin ennakoinnista kertova teksti ja googletimme tietoa suunnittelijoista, joiden nimiä en edes enää muista. Sen jälkeen kaikki muut menivät tekemään omia projektejaan, mutta eihän minulla tietenkään ollut tiedossa että saisin ommella koulussa jo jotain jos vain olisi mukana se mitä ommella. Käytin sitten oman loppuaikani suunnitteluun, piirtelin jo koulussa yhden mekon ja kotona siitä muodostui vielä toisenlainenkin suunnitelma. Koska ideoita ei päähäni oikein putkahtanut, päädyin siihen että olisi varmaan harjoituksen kannalta ihan hyvä piirtää vaikka legginsejä ja t-paitoja, joita olin aikonut tehdä tyttärelle paikkaamaan vaatekaapin hyllyjen epätasapainoa. Koin sen kuitenkin aika epäkiinnostavaksi tavallaan, joten sain aikaiseksi piirtää yhdestä yhdistelmästä kuvan kun olin jo ommellut kaikki valmiiksi. Pitää selvästi skarpata suunnittelun suhteen ja alkaa käyttää enemmän kynää apuna! Ja kaikki muukin piirtely olisi varmaan ihan kehittävää.
