Koulu alkaa huomenna...mua pelottaa!

Viime keväänä hain kouluun ja sain koulupaikan. Alkoi kesästä nauttiminen, yritin keskittyä siihen kun vielä hetken aikaa saan olla lasten kanssa ihan rauhassa kotosalla. Kesän aikana onnistuin hyvinkin rentoutumaan, mutta viime perjantaina se sitten iski. Kauhea paniikki. Koulu alkaa jo seuraavana perjantaina. Alkukuusta sain ommeltua penaalin tyttärelleni kun hänkin halusi penaalin kun isoveljelläkin on, mutta omani tekoa vitkuttelin sitten viimeiseen päivään asti. Koska eihän sitä nyt mitenkään voinut tehdä ajoissa kun se tarkoittaa koulun alkua. Niistä tuli aika persoonalliset, en oikeastaan usko että trikootilkuista penaalin teko on käynyt ihan hirveän monen mielessä. Käsittääkseni penaalit ovat yleensä joustamatonta materiaalia, mutta onpahan nämä mukavan pehmeän tuntuiset.

Toisina päivinä ajattelen että haluan olla kerrankin paras ja tehdä kaiken niin hyvin ja täydellisesti kuin ikinä osaan. Sitten taas seuraavana päivänä pelkään että olenkin ihan p*ska ja en osaa mitään ja opettajat ja kaikki on ihan pettyneitä kun ottivat minut siihen koulutukseen. Toisinaan suunnittelen koulun jälkeisiä asioita itsevarmoin mielin, mutta sitten taas iskee ahdistus että mitä olen tekemässä ja joudun rauhoittumaan ja miettimään taas että nyt se koulu ensin. Ja sitten alkaa taas pelottaa se että olen menossa kouluun, olenhan sentään ollut kotona kuusi vuotta ja kaikki tuntuu niin uudelta ja pelottavalta.

Jännittää ihan hirveästi, en tiedä miten aijon saada nukutuksi ensi yönä. En oikeastaan edes tiedä mitä ensimmäiset kaksi päivää pitävät sisällään ja minkälaisia tehtäviä on luvassa. En tiedä vielä saanko oikeasti opiskeltua päivisin isomman lapsen ollessa eskarissa, kuten olin ajatellut. Jännittää ihan hirveästi kaikki.