Ajattelen usein, että ensimmäinen juttu jonka ompelin peruskoulun käsityötuntien jälkeen olisi olleet jo aikaisemmin mainitut vauvan housut, mutta olin innostunut ompelemaan kerran aikaisemminkin. Poikaa odottessani nimittäin keksin ostaa siivuja erilaisia kankaita ja ommella hänelle pienen tilkkupeiton äitini ompelukoneella. Sittemmin olenkin ommellut vielä oman tilkkupeiton pikkusiskolle, isomman yhteiseen käyttöön, oikein pienen pojan seeprikselle, sekä muutamia tilkkupeittoina vauvalahjoiksi ystäville. Sekin oli merkittävämpi juttu elämässäni, kuin osasin silloin arvata.
Kuten jo aikaisemmin toisessa tekstissä mainitsin, niin koen ompeluharrastukseni alkaneen aivan sattumalta, kun kylällä vain sattui olemaan kangaskauppa ja talossa ompelukone muuttaessamme mieheni lapsuudenkotiin. Alkuun piirtelin kaavoja ihan itse ostovaatteiden pohjalta. Ja lisäsin sitten niihin saumanvaroja ja kasvunvaraa... Lopputuloksena oli se, että osa alkuun tekemistäni vaatteista oli paljon isompia kuin olisi ollut tarvis. Äkkiä kuitenkin opin. Melko pian hankin kaksoisneulankin, että voin tehdä reunaan resorikanttauksen ja sitten opettelin tekemään bodyjä tulevalle vauvalle. Ja tietenkin nepparipihdit ja muovisia neppareita. Kehittelin mielelläni erilaisia tapoja tehdä bodymekkoja, mutta osa niistä nyt ei enää oikein omaa silmää miellytä kun en millään saanut bodyalaosan mekkoon kiinnittävää ommelta ommeltua suoraan. Tuolloin nimittäin myös välitin vähän vähemmän siitä onko jokin ommel täysin suora, oli ihanaa saada vaatteita tehtyä ihan itse ja kaikki päätyivät käyttöön virheistä huolimatta.
Jossain vaiheessa minulla oli valtava samisteluinnostus, kun löysin nettikangaskaupat ja ihanat eriväriset samanlaiset kankaat. Tykkäsin tuolloin myös ommella haalareita haalareita, yleensä varustettuna valtavalla hiippahupulla. Nykyisin koen vetoketjujen ompelun joustaviin kankaisiin paljon hankalammaksi kuin tuolloin, joten nykyisin tulee harvemmin tehtyä edes vetoketjullista hupparia.
Saumuri astui sitten vielä kuvioihin, olinhan minä sitä miettinyt mutta äitini sen sitten lopulta hankki kun tuli sopivaan hintaan vastaan. En tiedä etsitkö hän sitä, mahdollisesti koska äitini on aina kannustanut minua jatkamaan ompelua kun sen silloin aloitin. Myös tätini on kannustanut, sekä tietenkin aviomieheni joka ei koskaan kyseenalaista sitä tarviiko meidän lapset niin paljon vaatteita, vaan pitää harrastustani järkevänä vaikka niitä vaatteita todellakin on paljon. Ainakin siihen asti, kunnes lapsi mystisesti venyy jonkin yön aikana ja pääsen taas päivittämään kaapin. Reilun neljän vuoden aikana olen omasta mielestäni tullut paljon huolellisemmaksi ja perusjutut onnistuvat sujuvammin. En meinaa enää kestää virheitä itseltäni, joten tartun ratkojaan huomattavasti herkemmin kuin ennen. Käytän ottobren kaavoja usein, mutta tykkään edelleen keksiä omia ratkaisuja joten muutan lähes aina kaavaa oman mieleni mukaan. Kankaat ja ompelutarvikkeet ovat vähitellen vallanneet enemmän ja enemmän kaappitilaa ja ompelupisteeni on siirtynyt keittiöstä isompaan tilaan olohuoneen nurkkaan. Ottobrelehtiä on alkanut kertyä ja valmiiksi piirrettyjä kaavoja kansioiden muovitaskuihin, vaikka käytän aika paljon samoja kaavoja perusvaatteisiin etenkin pojan kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti