Ala-asteella aloitetaan ompelu joustamattomista kankaista, koska se on helpompaa. Minulle se ei kuitenkaan ole helpompaa kun olen niin tottunut tekemään joustavista kankaista saumurilla täyttä vauhtia huristellen, joten oppiakseni uutta halusin alkaa ommella nimenomaan joustamattomia kankaita.Toisella koulussaolokerrallani tein lähes valmiiksi suorastaan syötävän suloisen (olen siihen tosi tyytyväinen!) mekon, jossa tyttäreni juhli 4-vuotissynttäreitään kun vielä aamulla ompelin vetoketjun paikalleen ja helman takaa kiinni. Olen todella tyytyväinen siihen miten nätisti sain alavarat toteutettua, mutta vetoketjujen kanssa taidan vielä harjoitella ankarasti. Vetoketju on oikein toimiva, mutta voisin mielestäni ommella sen vielä hitusen nätimminkin.
Olisin halunnut mekosta jonkun kivan sovituskuvan, mutta eihän tuommoinen vauhdikas pikkuneiti pysy paikallaan hetkeäkään. Positiivisena puolena tässä voin todeta, että on ainakin aivan selvää että mekossa on hyvä touhuilla ja vaikka juosta. Voisin kuvitella tämän mekon tulevan kesällä ihan arkikäyttöönkin, ohut puuvilla on mukavan kevyt materiaali eikä se silittäminen pesun jälkeen ole oikeasti niin kova homma kun kuvittelisi, varsinkin silityslauta ja -rauta eivät ole missään kaapin perällä. Tai se silittäminen ompelun eri työvaiheissa, vaikka sitä alunperin vähän vieroksuin.Kolmannella kerralla olin todella väsyneenä koulussa, unohtanut kansioni ja kaikki ideani kotiin ja mieleen ei tullut oikein mitään mitä voisin tehdä. Meillä oli siellä kuitenkin samaan aikaan sisustusompelijoita paikalla, päätin harjoituksen vuoksi tehdä heidän tehtäviään. Ensimmäiseksi syntyi tyynyliina sillä taitesysteemillä, no suoraahan siinä ommeltiin ja se sujui kuin tanssi. Tyynyliina sai kaverinkin sittemmin kotona.
Seuraavaksi kokeilin pyöreää pientä sisustuskoria. Kaikki oli ihan yksinkertaista aina siihen asti, kun olisi pitänyt pohja ommella kiinni. Ensimmäinen pohja tuntui aivan siltä, että tämä ei todellakaan ole minun juttuni. Toisen kangaskerroksen pohja sujui jo paljon paremmin. Vaikka koin sitä koria tehdessäni, että se on ihan hirveää hommaa, niin päädyin ompelemaan vielä toisen korin, ettei kotona tule tappelua siitä kun ei ole kummallekin lapselle omaa. Toisen korin ompelu sujuikin sitten yllättäen kuin tanssi ja olin ihan ihmeissäni siitä kuinka helppoa se tuntui olevan. Kotona lapset olivat innoissaan koreista, niistä sai kivasti myös hatun kun vain laittoi päähän.
Kotitehtävänä minun pitäisi opetella ymmärtämään saumojen poikkileikkauksia. Olen minä niitä lappuja silmäillyt ja kyllä niissä jotain järkeä tuntuu olevan, mutta kaiken maailman merkintöjä on kyllä sellaiset määrät ettei niitä ihan heti opi ulkoa, varsinkin kun en ole niistä koskaan ennen kuullutkaan.
