Uuden blogin alku

Hei vain kaikille, jotka ovat eksyneet lukemaan tätä. Ajattelin aloittaa itsestäni, kertoa vähän minkälainen ompelija täällä ruudun tällä puolen kirjoittelee.

Minut tunnetaan nimellä Eppu, olen kahden lapsen äiti ja olen jokusen vuoden ollut myös harrasteompelija, mutta siihen asiaan on nyt tulossa muutos. Aikaisemmin olen kirjoittanut jotain lifestyle/mammablogin tyyppistä, mutta lasten kasvaessa heidän yksityisyyttään on alkanut väkisinkin miettiä enemmän joten kirjoittaminen siellä on lopulta jäänyt hyvin vähäiseksi. Ompeluistani kuitenkin haluan kirjoittaa, joten parhaalta vaihtoehdolta tuntui aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä.

Palataan vielä siihen muutokseen josta puhuin. Olen lähdössä opiskelemaan näyttötutkintona käsityöntekijäksi, eli en olekaan pian enää harrastelija. Opintojen alku jännittää kovasti, koen oppineeni kyllä hyvin paljon itse tehden edellisen neljän vuoden aikana, mutta aina on varaa parantaa ja tulen varmasti oppimaan hyvin paljon täysin uusia asioita opiskelujeni aikana. En ihan täysin vielä tiedä ennen aloituspäivää että mitä kaikkea meille on luvassa, mutta se selvinnee minulle pian ja mahdollisille lukijoille sitä mukaa kun pääsen tekemään.

Ompeluhistoriastani sen verran, että peruskouluaikana viihdyin kyllä hyvin käsityötunneilla, mutta en koskaan tehnyt siellä mitään erikoisempia juttuja joten en ollut sinänsä mikään huippuoppilas. Virkkasin ja neuloin tuolloin kotona jonkin verran, kotona olevan ompelukoneen kanssa en tullut toimeen. Vuonna 2012 odottaessani esikoista lueskelin paljon ompelublogeja ja kadehdin ihmisten osaamista, innostuin jopa hankkimaan suikaleita erilaisia kankaita ja ompelemaan esikoiselle tilkkupeiton äitini luona hänen koneellaan. Sitten sai ompelut taas jäädä joksikin aikaa.

Vuonna 2014 muutin mieheni kanssa asumaan hänen lapsuudenkotiinsa. Talossa sattui olemaan ennalta ompelukoneita oikeastaan jopa kaksin kappalein, vanha necchi joka toimii tänäkin päivänä pöytänä ompelukoneelleni ja saumurille, sekä ihan nykyaikainen ompelukone. Lisäksi kylältä löytyi kangaskauppa ja jotenkin kangaskaupan olemassaolo ja ompelukone yhdistyivät ja päädyin ompelemaan pieniä housuja silloin vielä mahassani olleelle tyttärellemme. Sitten huppari lopuista kankaista, vetoketjun kanssa ei mennyt ihan nappiin kun ostin vahingossa umpivetoketjun mutta se ei haitannut menoa. Sitten lisää kangasta, tiikerihuppari tulevalle isoveljelle. Ja housut sen kaveriksi. Ompelukärpänen oli jo päässyt puremaan vaikka ompelukone menikin vielä vaihtoon, kun en ymmärtänyt kunnolla sitäkään konetta. Tarvitsin kuitenkin tekemistä uudessa paikassa ja kotona ompelu tuntui sopivalta, en osannut aavistaakaan kuinka iso osa elämääni se tulisi olemaan...